Kun perustin tätä sivua, tästä oli tarkoitus tulla aktiivisesti päivittyvä blogi palkkatyöstä. Sitten kävi hassusti, ja pääsin palkkatöihin, eikä ollutkaan enää aikaa kirjoittaa. Pamflettini jatko-osakin on ollut työn alla jo monta vuotta.

Nämä kolme vuotta ovat kuluneet puoliksi oman alan pätkätöissä julkisella sektorilla, puoliksi kortistossa. Viimeisimmän työrupeaman jälkeen, heti ensimmäisenä työttömyyspäivänäni, TE-toimistosta kerrottiin minulle, että olen väärällä alalla. Kannattaisi kuulemma harkita alan vaihtamista, koska näitä työpaikkoja on niin vähän. Näin siis sanottiin välittömästi sen jälkeen kun olin ollut vuoden verran tekemässä kyseisen alan töitä!

Valmistumiseni jälkeen TE-toimistossa kutsuttiin oman alan hommiin työllistymistäni “ihmeeksi”. Ilmeisesti sitä pidetään täytenä mahdottomuutena edelleenkin, vaikka osaan todistettavasti työllistyä alan töihin. On toki totta, että MOL:in sivujen tai TE-palveluiden kautta en ikimaailmassa olisi saanut töitä. Kaikki kolmen vuoden sisällä tekemäni työt ovat olleen ns. piilotyöpaikkoja, eli niihin ei ole haettu ketään julkisesti.

Alani ihmisten tiedossa vain on ollut minun osaamiseni ja työkokemukseni, joten minulle on tarjottu töitä aina kun siitä on pystytty maksamaan palkkaa. Eivät työsopimukseni määräaikaisia siksi olleet, että tekemättömiä töitä olisi ollut vain tilapäisesti, vaan siksi, että rahaa on ollut vain määräajaksi.

Töitä saadakseen pitää olla muodollisen pätevyyden lisäksi myös työkokemusta ja kontakteja. Kaikki tuntuvat tietävän tämän, paitsi TE-toimiston henkilökunta: heidän näkemyksensä oli, että minun pitäisi heittää vaivalla hankkimani koulutus, kokemus ja verkostot menemään pelkästään sen takia, että olen YHDEN päivän työttömänä.

Olen sitä paitsi jo kerran vaihtanut alaa: TE-toimiston ammatinvalintapsykologi ja lukuisat työkokeilut ovat tuoneet minut nykyiseen ammattiini. Nekin resurssit pitäisi ilmeisesti heittää hukkaan! Tuntuu että TE-toimistossa ei tiedetä yhtään mitään työmarkkinoiden toiminnasta. Siellä osataan vain nöyryyttää ihmisiä, ja siitä heille varmaan palkka maksetaankin. Minua “palvellut” virkailija ainakin tuntui olevan kiinnostuneempi elämänvalintojeni kritisoimisesta kuin työllistymiseni edistämisestä.

Heti työttömäksi jouduttuani tulee sellainen tunne, että minua lakataan arvostamasta ihmisenä juuri sillä sekunnilla kun työsopimukseni päättyy. Viimeisenä työpäivänä olen kollegoiden arvostama rautainen ammattilainen, josta ei millään haluttaisi luopua; seuraavana päivänä olen työllistymiskyvytön luuseri. Ihmisarvoni muuttuu mielivaltaisesti täysin itsestäni riippumattomista syistä. En minä jäänyt työttömäksi omien ominaisuuksieni vuoksi, tai siksi ettei työpanostani enää tarvittu, vaan siksi että julkisella sektorilla ei ole varaa palkata kaikkea sitä henkilökuntaa, joka tarvittaisiin hyvinvointivaltion peruspalveluiden hoitamiseksi kunnolla.

Silti minuun on lyöty työttömän leima, ja kun sen leiman kerran saa, niin suuri osa suomalaisista pitää minua välittömästi loisena. Täysin riippumatta siitä että työttömätkin ovat yksilöitä ja ilman palkkatöitä lukemattomista eri syistä. Sillä ei ole mitään arvoa, että olen ollut töissä, koska juuri nyt olen yhteiskunnan loinen, koska kehtaan olla hetkenkin pois palkkatöistä

TE-toimistosta tai mistään muualtakaan on ihan turha odottaa kehuja tai kiitosta siitä että onnistuin todennäköisyyksiä vastaan työllistymään täysin omin avuin – koska olen niin hyvä työssäni, juuri tässä ammatissa. Ei sillä, että olisin itsekään kokenut osallistuneeni mihinkään Suomi kuntoon -talkoisiin. Palkkatöiden tekeminen on ennemminkin tuntunut itsekkäältä. Se on ollut henkilökohtaisesti hyvin palkitsevaa, mutta samalla olen joutunut katsomaan vierestä avuttomana kuinka Sipilän hallitus on potkinut yhteiskunnan huono-osaisia päähän.

Palkkatöissä käydessä minulla ei nimittäin ole aikaa tai voimia tehdä mitään muuta, eli se on aina pois yhteiskunnallisesta toiminnasta ja työstä paremman tulevaisuuden puolesta. Palkkatöissä voi vain keskittyä nykyhetkeen ja omaan jaksamiseen, sillä kutsumusammatinkin harjoittaminen vaatii veronsa.

Valtaapitävät varmaan rakastavatkin palkkatyötä niin paljon, ja vihaavat työttömiä yhtä suurella antaumuksella, koska työssäkäyvät ovat poissa kurjistamispolitiikan tieltä; yhteiskunnan valtarakenteet saavat pysyä rauhassa entisellään, koska suurilla massoilla ei ole voimaa vastustaa mitään. Työttömät puolestaan passivoidaan vaarattomiksi rankaisemalla heitä työmarkkinoiden ja työllisyyspolitiikan epäonnistumisista.

Aion kuitenkin olla kapulana rattaissa niin kauan kun minulla on aikaa ja voimia sellaiseen. Toivottavasti se on siihen asti kunnes pääsen taas oman alan palkkatöihin. Saattaa kuitenkin myös olla, että minut laitetaan sitä ennen “kuntouttavaan työtoimintaan” tai johonkin muuhun pakkotyöhön, jossa olen poissa työttömyystilastoista ja hiljaa yhteiskuntamme epäoikeudenmukaisuudesta.

Siihen asti kuitenkin pidän tässä blogissa meteliä työttömien puolesta. Eihän siitä kovin suurta melua tule, mutta isompaakaan äänitorvea ei ole tarjolla. Työttömät kun eivät pääse lehtien pääkirjoituksiin puolustamaan itseään – ne on varattu työttömien mustamaalaamiseen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s