Kokoomuslaiset ovat jälleen vauhdissa: puolueen eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja Arto Satonen julkaisi viikko sitten kirjan Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi – 16 murrettua myyttiä, ja sen turvin päässyt möläyttelemään julkisuudessa monenlaisia myyttejä. En tiedä mitä kirjassa lukee, koska se ei ole ilmaiseksi kaikkien luettavissa – miten kätevä tapa sulkea maksukyvyttömät ulos yhteiskunnallisesta keskustelusta! Käsittelen siis tässä Satosen näkemyksiä sen kautta mitä hänen nettisivuiltaan ja uutisista osaan tulkita.

Lehdistössä parhaiten esiin on päässyt Satosen ajatus työajan pidentämisestä, jota käsittelevä kolmas luku löytyy kuitenkin netistä, ilmeisesti saamansa julkisuuden vuoksi. Itse keskityn tässä ”myyttiin” siitä että ”vastikkeellinen työttömyysturva olisi ihmisarvoa alentavaa”. Väitteen paikkaansa pitävyys riippuu tietysti hyvin pitkälti siitä mitä vastikkeellisuus tarkoittaa. Tuossa uutisessa Satonen kuulostaa melkein siedettävältä: ”jokainen työttömyyskorvausta saava antaa jotain vastikkeeksi saamastaan tuesta”. Sana jotain on mukavan epämääräinen ja monitulkintainen. Jos työtön saa itse täysin vapaasti päättää mitä tuo ”jotain” on, hänen ihmisarvonsa ei vastikkeellisuuden myötä välttämättä kärsi.

Mutta emme elä sellaisessa maailmassa: tämä ”jotain” olisi aivan varmasti ainoastaan jotain, minkä elinkeinoelämän lobbarit, työmarkkinajärjestöt ja oikeistolaiset moraalipoliisit voivat hyväksyä. Eli nöyryyttäviä ja merkityksettömiä töitä tyyliin risusavotta tai marjanpoiminta. Varsinkin itseni kaltaisen korkeasti koulutetun työttömän ihmisarvoa alentaa melkoisesti noin roimasti oman pätevyyden ja potentiaalin alapuolella tapahtuva nöyristely. Ottaen huomioon kuinka ahkerasti talouselämän johtajat ja kokoomus puhuvat innovaatio-Suomesta, on omituista kuinka vähän korkeakoulutettuja arvostetaan.

Satonen väittää murskaavansa myyttejä, mutta samalla ylläpitää toisia myyttejä, kuten tätä: ”pitkään jatkunut vastikkeeton työttömyysturva syrjäyttää yhteiskunnasta”. Meillähän ei siis ole vastikkeetonta työttömyysturvaa ollut koskaan olemassakaan, joten väite on melko lailla spekulatiivinen. Satonen ei ole ilmeisesti edes koskaan elänyt työmarkkinatuella, joten mistä hän tietää passivoiko se? Toivottavasti hänen kirjassaan on perusteelliset ja luotettavat lähteet.

Toki työttömyyden pitkittyessä työllistymisestä tulee entistä vaikeampaa, mutta esimerkiksi käsitys siitä, että halu työllistyä heikkenisi työttömyyden pitkittyessä, on osoittautumassa nimenomaan myytiksi. Ja kuten Satonen nettisivuillaan väittää uskovansa, yhteiskunnan toimintaan voi osallistua monella muullakin tavalla kuin hakemalla ja tekemällä palkkatöitä:

”Yritteliäisyys laajasti ymmärrettynä sisältää muutakin kuin yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toimintavan (sic) palkansaajana. Siihen kuuluu myös yhteiskunnallinen aktiivisuus ja osallistuminen toimintaan, josta koituu hyötyä muillekin kuin itselle ja lähipiirille. Yritteliäisyyttä on kaikenlainen yleishyödyllinen vapaaehtoistyö, jota ihmiset tekevät suurella sydämellä vaikkapa urheiluseuroissa ja erilaisissa järjestöissä.”

Palkkatöistä syrjäytyminen ei tarkoita yhteiskunnasta syrjäytymistä.

Työmarkkinatuesta tekee nykyään vastikkeellista esimerkiksi se, että saajan on oltava työmarkkinoiden käytettävissä lyhyelläkin varoitusajalla, eikä hän saa tehdä työmarkkinoita vääristävää vapaaehtoistyötä – esimerkiksi tehtäviä ”jotka normaalisti tehdään työsuhteessa” (erotuksena Satosen mainitsemasta ”yleishyödyllisestä vapaaehtoistyöstä”, joka ei sotke markkinoiden toimintaa).

Pitkään jatkunut vastikkeellinen työttömyysturva – ei työttömyys – on kyllä syrjäyttänyt minua: työttömyyteni alussa jatkoin opiskeluajoilla alkaneita vapaaehtoistöitä eri organisaatioissa, mutta työttömyyden edetessä olen pikkuhiljaa jättäytynyt näistä puuhista pois, koska olen alkanut (esim. Eija Partasen tapauksen myötä, ks. aiheesta muualla) pelätä, että aktiivisuuteni nimenomaan vie minulta työttömyysturvan. Se, miten pitkään jatkunut vastikkeeton työttömyysturva vaikuttaisi passiivisuuteeni, on siis täysi kysymysmerkki. Ainakin nykyisessä työttömyysturvassa minua passivoivat vain ja ainoastaan sen ehdolliset ominaisuudet – juuri ne asiat jotka tekevät siitä vastikkeellista.

Työttömyysturva siis toden totta passivoi, mutta ei niillä tavoilla joilla yleisesti oletetaan, kuten tästä perusteellisesta kolmiosaisesta bloggauksesta selviää:

Osa 1: Miksi työttömyys halvaannuttaa
Osa 2: Osuuskunnat
Osa 3: Oman elämänsä toimitusjohtajat

Hienon työn tehneelle kirjoittajalle inspiraatio tuli TE-toimiston epäinhimillisestä mielivallasta kertovasta Ylen uutisesta: Kolme työtuntia kuukaudessa teki yrittäjän – työttömyyskorvaus evättiin.

Tiivistelmänä näistä linkeistä: TE-toimiston nimetön raati voi tulkita lähestulkoon minkä tahansa työttömän toimeliaisuuden yrittämiseksi ja itsensä työllistämiseksi; päätöksistä ei voi valittaa (koska ne eivät ole teknisesti päätöksiä vaan ”työvoimapoliittisia lausuntoja”), eikä näillä lausunnoilla ole mitään yhtenäistä linjaa, koska jokainen tapaus käsitellään yksilöllisesti ja salaisesti. Työtön ei voi koskaan tietää etukäteen onko hänen toimintansa sallittua vai ei; se voi selvitä vasta siinä vaiheessa kun on liian myöhäistä tehdä asialle mitään, ja työmarkkinatuki voidaan katkaista seinään ilman ennakkovaroitusta. Se ei vaikuta asiaan mitenkään, saako työtön kyseisestä toiminnasta tuloja vai ei. Eija Partasen tapauksessa työttömyystuen katkaisemiseen riitti kahvin tarjoilu ilmaisena vapaaehtoistyönä ystävän kierrätyskeskuksen avajaisissa.

Jos nuo linkit luettuaan kuvittelee, että työttömyysturva passivoi siksi että se on ”vastikkeetonta” tai siksi että se on liian iso, elää jossain rinnakkaistodellisuudessa: se passivoi vain ja ainoastaan koska TE-toimistolle on annettu tyrannimainen mielivalta pompottaa työttömiä täysin ennakoimattomilla tavoilla, jotka saavat jokaisen omaa parastaan ajattelevan työttömän tukahduttamaan kaiken aktiivisuutensa, intohimonsa ja oma-aloitteisuutensa ainoan tulonlähteensä menettämisen pelossa. Työmarkkinatuki ei ole helppoa rahaa, jota saa vaikka istuisi kotona tekemättä mitään: se on tuki, jota saa ainoastaan  jos istuu kotona tekemättä mitään. TE-toimiston sääntöjen noudattaminen vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin niiden jättäminen omaan arvoonsa, ja pakkolaiskottelu on kutakuinkin yhtä epämiellyttävää kuin pakkotyö.

Lopulta kysymys sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta tai vastikkeettomuudesta ei kuitenkaan ole käytännöllinen vaan moraalinen. Kyse ei ole siitä mitkä ovat sosiaaliturvan kansantaloudelliset vaikutukset, vaan siitä mikä kenenkin mielestä on ”oikein” tai ”väärin”. Ei perustuloakaan oikeasti vastusteta siksi, että se uhkaa kansantaloutta (vastikkeeton sosiaaliturva on sen verran hypoteettinen idea, että kokemuksia sen vaikutuksista ei juuri ole), vaan siksi että vastikkeeton toimeentulo on monen mielestä moraalisesti väärin. Kuten Yle kertoo: ”Perustuloa [Satonen] vastustaa, koska se antaisi moraalisesti väärän signaalin siitä, että jotenolo (sic) olisi hyväksyttävää” (korostus omani). Ei sillä ole merkitystä aktivoiko perustulo, se nyt vain on yksinkertaisesti Väärin.

Satonen onkin kokoomuslaiseksi poikkeuksellisen avoin tästä ideologisuudesta: jopa vanha kunnon luterilaisen työn etiikka mainitaan hänen nettisivujen Arto-osiossa, jonka alaotsikko ”politiikka lähtee arvoista – tässä minun arvoni” poikkeaa kokoomukselle ominaisesta asiat ylösalaisin kääntävästä uuspuheesta. Kokoomuksen suosion yksi avaintekijä on ollut tämä ideologisuuden häivyttäminen ja leikkauspolitiikan normittaminen luonnonlakimaiseksi välttämättömyydeksi. Esimerkiksi pääministeri Alexander Stubb kutsuu leikkaus- ja veronalennuspolitiikkaa realistiseksi eikä oikeistolaiseksi.

Minun, ja noin yleistäen koko vasemmiston, arvot lähtevät kuitenkin siitä, että ihmisellä on itseisarvo ja siten oikeus vastikkeettomaan toimeentuloon. Millainen pakko tahansa on rikos ihmisen yksilönvapautta kohtaan, joten perustoimeentulon vastikkeellisuus on ihmisoikeuksien vastaista. Siispä myös perustulon kannattaminen on pohjimmiltaan arvokysymys: se antaa moraalisen signaalin siitä, että jokainen ihminen ansaitsee toimeentulon ja valinnanvapauden. Jos perustuloa saavat ihmiset eivät sitten hakeudu töihin, vika on jo töissä eikä työttömissä.

Kaikki niin vasemmalla, keskellä kuin oikeallakin tulkitsevat taloustieteen tuloksia valikoivasti, omien ennakko-oletustensa mukaisesti. Siksi ei ole olemassa mitään neutraalia ja objektiivista totuutta työttömien aktivoinnista, vaan kaikki on tulkinnanvaraista. Ei ole mitenkään yksiuloitteista sekään, kuinka pitkälle saa mennä vain jotta kukaan työtön ei varmasti olisi ikinä passiivinen. Päämäärä ei oikeuta keinoja, jotka rikkovat hyvinvointivaltion perusperiaatteita.

Kun vastikkeellista sosiaaliturvaa ja leikkauspolitiikkaa lähdetään vastustamaan, on siis tärkeää tuoda arvot näkyviksi omalta, ja etenkin vastapuolelta. Oikeisto vastaa sosiaaliturvan heikentämiseen kohdistuvaan kritiikkiin usein vetoamalla juurikin Stubbin mainitsemaan ”realismiin”. Vaihtoehdot eivät ole realistisia, ja kriitikoiden pitäisi tuoda valmiit laskelmat valmiina pöytään aina kun löytyy jotain kritisoitavaa. Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi suunnitella ja ennakoida yksityiskohtaisesti: vastikkeettoman sosiaaliturvan kaikki seuraukset selviävät vain kokeilemalla; sitten voi kyllä muuttaa politiikkaa jos ennakoimattomia ongelmia paljastuu. Taloustiedettä voidaan hyödyntää välineenä saavuttaa arvojen mukainen yhteiskunta, mutta taloustiede ei saa määrittää arvojamme; jos ei muista syistä, niin siksi että tiedettä tulkitaan aina arvojen vääristämänä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s